Suomessa rahasta puhuminen on aikamoinen tabu. Jos siitä puhutaan, se tehdään negatiiviseen sävyyn ja sisältö on usein se, että rahaa ei ole tarpeeksi. Monesti syy rahan puutteeseen löytyy oman itsen ulkopuolelta; liian pieni palkka, huonot tuet, iso verotus. Totta varmasti, mutta suoranaisesti valittaminen ei ratkaise tilannetta, joten parempi olisi turvautua johonkin muuhun konstiin. Konsteja vain ei näytä olevan paljoa tarjolla, kun ainoa saatavilla oleva oppi tulee pikavippimainoksista. Ja niin kuin tiedetään, vipit eivät valitettavasti ratkaise ongelmaa. Lähinnä siirtävät hiukan eteenpäin.
Vaikka negatiivista puhetta rahasta kuulee, niin omista ongelmista puhumista niihin liittyen vältellään kovin. Aihe kun tuottaa epäonnistumisen ja häpeän tunnetta. Aika ristiriitaista, eikö? Olen myös huomannut, että usein jos jollakin näyttää olevan rahaa, niin oletus on, että ”se on joko perittyä tai jotenkin epärehellisesti hankittua – työnteolla kun ei rikastu”. Harvoin osataan iloita naapurin onnesta, ehkä juuri sen negatiivisuuden vuoksi joka aiheen ympärillä pyörii. Näin ehkä jää huomaamatta ne ongelmat, jotka taustalta on selätetty, jotta on päästy kyseiseen tilanteeseen. Menestys harvoin, jos koskaan, tulee ilman haasteita ja ongelmia, niin taloudellisia kuin muitakin.
Uskon että meillä kaikilla on, tai on ollut, rahaongelmia ja puhumisen kautta voi niihin löytää helpommin ja nopeammin ratkaisun. Sillä usein joku tietää vastauksen ongelmaan jota pohdit, koska on itse kamppaillut vastaavan ongelman kanssa tai se on tullut lähipiirissä vastaan. Itse törmään viikoittain siihen, että vääriä uskomuksia rahaongelmien ratkaisumalleista tulee vastaan. Omaa tilannetta pidetään niin vaikeana ja uniikkina, että siitä ei voi nousta. Tilanne on niin paha ja häpeällinen, että siitä ei kerrota kenellekään, joskus se salataan jopa puolisolta. Luullaan, että työnteko ei kannata, kun ulosotto on perässä koko elämän ja vie lähes koko palkan. Tai velat ovat jo niin isot, että vaikka ovatkin nyt hoidossa juuri ja juuri, niin tästä ei selvitä mitenkään. Itsetunto on laskenut rahaongelmien myötä ja kakkoskansalaisen leima on otsassa.
Nämä ovat uskomuksia, jotka muuttuvat kun asiaa käy läpi asiantuntijan tai jonkun muun asioista tietävän kanssa. Ei riitä, että naapurin Eila tai Matti kertoo, että turha niitä velkoja on maksella, kun ne vaan kasvavat korkoa enemmän kuin niitä ehtii maksamaan. Niin, että tyydy osaasi… Ei sentään! Yleensä kaikkiin tilanteisiin on löydettävissä ratkaisu. Se ei välttämättä onnistu heti ja vaatii toimenpiteitä, mutta erilaisia ratkaisumalleja on useita ja oikea ratkaisu löytyy, kun kokonaistilanne käydään tarkasti läpi. Siksi kehotan pyytämään apua ja kertomaan koko tilanteen auki. Velat eivät ole elinkautisia ja mitä nopeammin pyydät apua, sen nopeammin löydät avun ja ratkaisun tilanteeseesi.
Eräskin asiakkaani oli ollut ulosottomiehen kanssa yli 10 vuotta säännöllisesti tekemisissä ja hän ajatteli tilanteen jatkuvan hamaan tulevaisuuteen samanlaisena. Ystävä sai kuitenkin hänet liikkeelle ja pyytämään minulta apua, vaikka hänen uskonsa asioiden järjestymiseen ei ollut todellakaan vahva. Velkapottia oli kertynyt lähemmäksi 180 000 euroa, eikä hän ollut oman tilanteensa vuoksi saanut niitä vuosien aikana lyhennettyä lainkaan. Henkilön tilanteesta johtuen velkojien kanssa saatiin sovittua sopivista suorituksista ja hän pääsi kaikista veloistaan eroon noin 10 000 eurolla.
Vuonna 2018 kirjattiin noin 1,6 miljoonaa uutta maksuhäiriömerkintää. Näitä merkintöjä oli noin 382 000 ihmisellä ja ulosottovelallisia oli vuoden 2017 aikana yhteensä 577 000 henkilöä. Vaikka oma tilanne tuntuu aina vaikeimmalta, noloimmalta tai toivottomimmalta, niin kukaan ei ole yksin tilanteensa kanssa, vaan kohtalotovereita on enemmän kuin tarpeeksi.
Uskalla siis pyytää apua!
Satu Mäkelä
